25v. Juhlapuhe / Petri Salonen varapuheenjohtaja
Perhehoidon muutos on viime viisivuotiskauden ajan ollut huikea. On varmaan paikallaan pysähtyä arvioimaan mitä on tapahtunut ja kuinka olemme järjestönä pysyneet muutoksessa mukana.
Viisi vuotta sitten:
- Meillä oli takana IFCO konferenssi
* Rekrytoimme kymmeniä kielitaitoisia vapaaehtoistyöntekijöitä.
* Pohdiskelimme kesätapahtumassa aihetta: laadukas perhehoito.
* Haimme tehokkuutta koulutukseen yhteistyöllä Pe-La:n ja Helsingin sijaishuoltotoim. kanssa.
- Käynnistelimme oman perhehoitorekisterin perustamista sillä lasta odottavat perheet ja perhettä odottavat lapset eivät löytäneet toistaan, siihen ei ollut foorumia. Ainakin puolen sataa lasta löysi kodin tämän rekisterin kautta ja toisaalta perheet oman katraansa täydennyksen.
- Käynnistettiin keskusteluja maakunnallisen tai seudullisen toimijan aikaansaamiseksi Pirkanmaalle ratkaisemaan em. ongelma. Pe-La:n Anneli Rikalan kanssa Perhehoitoliiton 20v. juhlan alkua odotellessa…
- Pohdiskelimme, miten vähentää huostaanottoihin liittyvää dramatiikkaa. Moni vanhempi hakisi itsekin ajoissa apua ellei pelkäisi ympäristön reaktioita. Kuitenkin ainakin sodan jälkeinen sukupolvi on aika lailla isovanhempien kasvattama kun me huhkimme kahta tai kolmeakin työtä saadaksemme oman asunnon tai päästäksemme muuten kunnolla elämän alkuun. Se oli myös jaettua vanhemmuutta eikä kai absoluuttista vanhemmuutta olekaan.
- Koitimme löytää rahaa isommankin kampanjan aloittamiseen mutta emme onnistuneet. Järjestötilanne: Jäseniä yhteensä 164, pienryhmiä:Tampere, Kangasala, Lempäälä.
Tämän viisivuotiskauden aikana:
- Pirkanmaalle on syntynyt Laatua lastensuojeluun kuntayhteistyöllä projektin ja Lastensuojelun Sijaishuollon Kehittämisyksikön kautta Luotsialue joka kattaa Tampereen ympäristökuntineen ja osan etelä Pirkanmaata.
- Kiersimme huomattavan joukon Pirkanmaan kuntia tai oikeastaan kävimme kaikissa kunnissa jotka ottivat vastaan, puhumassa maakunnallisen tai seudullisen perhehoitajapankin perustamisesta. Vastaanotto oli hyvä ja asia ymmärrettiin mutta...
- Tapasimme myöskin Pirkanmaan kansanedustajia parikin kertaa ja toimme niissä esille perhehoidon kehittämiseen liittyviä asioita, tarpeita perhehoitajalain avaamiseen ja uudistamiseen ja kaiken kaikkiaan saadaksemme aikaan painopisteen muutoksen laitosvaltaisesta järjestelmästä perhehoitopainotteiseen sijaishuoltoon. Suuri kiitos kansanedustaja Irja Tuloselle siitä, että hänen avullaan päästiin vaikuttamaan eduskunnan valiokuntiin. Yritimme myös päästä yhteistyöhön Pirkanmaan puoluepiirien kanssa mutta emme onnistuneet.
- Meillä oli sitten Suunnitelmallinen perhehoito-hanke jolla tavoiteltiin seudullista toimijaa joka sitten yhdistäisi Luotsialueen ulkopuolisen osan Pirkanmaan kuntia. Se ei kuitenkaan onnistunut suurelta osin siksi, että niin monen kunnan kohdalla oli tekeillä liitoksia tai muita seudullisia yhteistyökuvioita.
- Sovimme Helsingin sijaishuoltoyksikön kanssa yhteistyöstä ja mm. yhteisestä sijaisperheiden rekrytoinnista Pirkanmaan alueella.
- Meille rantautui Britanniasta yksityinen toimija jonka tavaramerkkinä on vahvasti tuettu perhehoito. Olimme rantautumista tukemassa ja osaltamme auttamassa ilmapiirin muuttamisessa hyväksymään lastensuojeluun yksityisen yrityksen. Perhehoito Kumppanit Suomessa PKS on mielenkiintoinen yritys joka tulee vaikuttamaan sijaishuoltoon meilläkin ja josta kannattaa ottaa myöskin opiksi.
- Muutamassa vuodessa meidän rekisterissä olevat perheet oli täytetty ja uutta merkittävää rekisteriä emme enää tänä kesänä saaneet aikaan huikeasta tarpeesta huolimatta.
- Valtakunnallinen rekrytointikampanja tänä syksynä oli upea askel kohti merkittävää käännettä pois laitosvaltaisesta sijaishuollosta. Olimme mukana noin 10 eri tilaisuudessa joissa käytettiin suurin piirtein samaa formaattia, Kampanja-asuissa esillä ostoskeskuksissa ensin iltapäivällä kutsumassa kiinnostuneita iltatilaisuuteen jossa sitten oli myös sijoittajia paikalla.
- Teimme yhteistyötä kampanjassa Pelastakaa Lapset ry:n Länsi-Suomen ja keskisuomen aluetoimistojen kanssa, Helsingin Sijaishuoltoyksikön kanssa, Asiakasohjaus Luotsin kanssa sekä Satakunnan Lastensuojelun kehittämisyksikön ja tietysti mukana olleiden Pirkanmaan kuntien sosiaalitointen kanssa.
- Saimme koolle sijoittajien kynsiin n. 200 sijaisvanhemmuuudesta kiinnostunutta, 700-800 sellaista jotka ilmoittivat kiinnostuksestaan mutta eivät päässeet paikalle ja varmasti tuhansia sellaisia joille sijaisvanhemmuus asiana tuli tutuksi.
- Yhteiset ohjeistukset Luotsialueelle saatiin aikaan n. vuosi sitten. Sillä oli suuri merkitys sillä kunnissa oli hyvin toisistaan poikkeava käytäntö perhehoidon taksoihin ja menettelytapoihin yleensäkin. Perhehoidon työrukkasessa olimme mukana rakentamassa perhehoidon ABC aineistoa eli käsikirjaa perhehoitajille sekä yhteistä ohjeistusta palkkioista ja kulukorvauksista sekä muistakin menettelytavoista Luotsialueelle.
- Tuntuva resurssien kasvu mm. Helsingin päätökset sekä PKS
- Sijoittajakunnissa oleva voimakkaasti toisistaan poikkeava toimintakulttuuri ja toisaalta sijaisperheiden erilaiset odotukset ja toiveet johtivat usein aika vaikeisiinkin törmäyksiin perhehoitajien ja sosiaalityöntekijöiden välillä. Kuluneen 5v. kauden aikana olemme järjestäneet sosiaalityöntekijöiden ja perhehoitajien yhteisiä paineenpurkutilaisuuksia sekä toisaalta aloitimme vuorovaikutuskoulutuksen josta toivomme apua ja lisää osaamista näihin vaikeisiin yhteistoiminnan käänteisiin. Tavoitteemme on sosiaalityöntekijän ja perhehoitajan tiimi-tyyppinen yhteistyösuhde jossa yhdessä etsitään keinot sen lapsen auttamiseksi. Samaan tähdätään myös yhteisillä koulutustilaisuuksilla joista merkittävin on joka toinen syksy Tampereella järjestettävä perhehoidon päivät.
- Oman yhdistyksemme kehittäminen on aina välillä jäänyt muun toiminnan jalkoihin. Viime talvena sitten otimme aika harppauksen eteenpäin. Jaoimme vastuita johtokunnassa laajemmalle, nimesimme vastaavat eri alueille: perhehoidon kehittämiseen, edunvalvontaan, koulutukseen, virkistystoimintaan, kulttuuripalvelujen tarjoaminen perhehoitajille ja lasten totuttaminen niiden käyttäjäksi sekä järjestömme kehittämiseen. Asetimme itsellemme aika kunnianhimoisen tavoitteen:
- Yhdistyksen kehittäminen niin, että kykenemme lunastamaan paikkamme merkittävänä lastensuojelun ja sijaishuollon toimijana Pirkanmaalla, aktiivisena perhehoidon kehittäjänä ja jäsentemme edunvalvojana sekä että voimme merkittävällä tavalla auttaa perhehoitajien vertaistuen-, virkistys-, koulutus –ja kulttuuritarpeiden tyydyttämisessä.
Entä sitten nyt ja miten tästä eteenpäin?
- Perhehoitajalaki avataan vuonna 2009 aikana. Ainakin istuva hallitus on niin luvannut. Perhehoitajan asema suhteessa sijoittaja sosiaalityöntekijään olisi tärkeä määritellä laissa. Nykyisestä laista on saatava kokonaan poistettua siinä olevat ehdollisuuudet: perhehoitajalla on oikeus siihen taikka tähän jos siitä ei ole toimeksiantosopimuksella toisin sovittu. Luonnollisia asioita uudessa laissa pitää olla perhehoitajien oikeus vapaaseen, työnohjaukseen, sairastuessa ns. hätäpalveluun, työterveydenhuoltoon, palkkioon, kulukorvaukseen jne.
- Perhehoidossa on korostumassa laadukas tai osaava tai erikoistunut perhehoito. Ennen kaikkea on tärkeätä kehittää perhehoitoa monimuotoisena ja joustavana niin, että se sopisi mahdollisimman moneen elämäntilanteeseen ja mahdollisimman joustavasti. Samoin on kehitettävä menetelmiä perhehoitajien osaamisen ja jaksamisen parantamiseksi. Perhehoidossa on syntymässä sellainen tilanne jossa perheet joutuvat kilpailemaan sijoitukseen tulevista lapsista. Eri toimijat ovat valinneet työtyylin jossa lapselle kotia etsivälle taholle annetaan valittavaksi muutama perhe. Näin sitten jokaisen perheen pitää osata myydä itsensä erottumalla muista niin edukseen, että tulee valituksi. Ja jos jää toistuvasti rannalle valinnan kohdistuessa muihin tarjolla oleviin perheisiin, silloin on itsetutkiskelun ja kouluttautumisen paikka.
- Miten osaamme vastata tähän tarpeeseen? Auttaa perheitä löytämään itsestään ne asiat joita korostaa ja toisaalta kouluttaa perheet tuomaan ne asiat esille.
- Perhehoidon kehittämiskeskusteluissa on nostettu esille Bonus joka maksettaisi silloin perhehoitajalle kun hän saa lapsen tai jo silloin nuoren aikuisen itsenäistymään jaloilleen. Vaikea sanoa miten ajatus toimisi käytännössä mutta perusajatus: perhehoitajan motivoiminen yrittämään, yrittämään ja taas yrittämään silloinkin kun nuori oirehtii eikä ole vähääkään kiinnostunut yhteiskuntaan sopeutumisesta.
- Perhehoidon valvontaongelma on ratkaistava. Ei ole meidän sijaisvanhempienkaan edun mukaista, että yhteiskunnan suorittama sijaisperheiden valvonta on riipin raapin. Viime aikoina on puhuttu riippumattomasta valvonnasta. Olisi kuitenkin aika sen konkretisoimiseen.
- Koko Pirkanmaa on saatava kuntaa suurempien toimijoiden piiriin sillä perhehoito on hyvin toimiessaan suuritöinen. Siitä ei pieni muutaman sadan tai parin tuhannen asukkaan kunta kunnolla selviä. Pelastakaa Lapset järjestöllä on nyt miljoonan taalan paikka osoittaa kyntensä ja ottaa kenttä haltuun ja ohjata ainakin hiipuvasta Kiina-adoptiotoiminnasta resurssit sijaishuollon kehittämiseen.
- Perhehoitoon tarvitaan edelleen lisää resursseja. Pirkanmaalla tulee päästä samalle tasolle Helsingin taksojen kanssa ja sitten yhdessä tai valtakunnallisestikin hinata tasoa ylöspäin ettei se ole este alkaa sijaisvanhemmaksi. Samalla tietysti kantaa huolta siitä, ette raha ole kenellekään motiivi alkaa sijaisvanhemmaksi mutta mielestäni olemme siitä tilanteesta vielä kaukana.
- Osana valtakunnallista haketta on jatkettava vuosittain toistuvaa uusien sijaisperheiden rekrytointia. Perinteisten tiedotustilaisuuksien rinnalle pitäisi löytää kohderyhmäpohjaista rekrytointia ja jatkaa esiintymistä julkisuudessa.
- Olen myös sitä mieltä, että meillä perhehoitajilla ja meidän yhdistyksillä pitää olla oma merkittävän kokoinen lusikkamme tässä sopassa.
- Uusien ideoiden kokeilu perhehoitoon yhdessä saman henkisen kumppanin kanssa on myöskin hakusessa. Toivoimme aikanaan Luotsista tällaista kumppania ja toivomme varmaan edelleenkin samoin Pe-La,sta, ehkä on muitakin mahdollisia kumppaneita? Löytyisikö liike-elästä kiinnostusta tämän kaltaisen toiminnan resursoimiseen? Ideoita kokeiltavaksi on paljon ja tulee koko ajan lisää. Ne eivät ole hyviä tai huonoja ideoita niin kauan kun niitä ei ole kokeiltu.
- Yhdistyksen jatkuva kehittäminen vastaamaan kasvavia ja muuttuvia tarpeita on tärkeää.
* Pienryhmät, tiedotus, koulutustilaisuudet ja yleensä ajassa ja sen tapahtumissa mukana
* Olo on järjestöjohtamisen avain asioita myös tulevaisuudessa.
* Meillä on nyt 244 jäsentä ei huikea kasvu 5 vuoden aikana.
Tästä on hyvä jatkaa, systemaattisesti mukanaolevien aktiivien määrää lisäten ja herkällä korvalla jäsenistöä kuunnellen. | 
